Kulttuuri tulee hakata kiveen
Olli Pölönen on FC Myyrän vasen laitahyökkääjä. Pistetehtailun ohessa Olli on ollut perustamassa lukuisia kasvuyrityksiä elämäntyössään, Fast Monkeys Oy:n yhtenä perustajana. Olli uskoo että hyvä johtaja tietää, että ei tiedä lähes mitään. Jos hän itse kuitenkin erehtyy viisastelemaan, niin se tapahtuu useimmiten Talousjohtajan tai Operatiivisen johtajan roolissa.
https://www.linkedin.com/in/ollipolonen
https://twitter.com/ollipolonen
Luin muutama vuosi takaperin hauskan blogikirjoituksen siitä, kuinka toimiston nurkassa kököttävä kivi olisi pystynyt lyömään performanssillaan Stephen Elopin Nokian toimitusjohtajana. Analyysi oli kvantifioitu nojaten Nokian alusta- ja teknologiainvestointien nettonykyarvoon, peilatessa niitä markkinoiden myyntilukujen kehitykseen. Tarina oli itse asiassa erittäin uskottava. Kiven staattinen olemus olisi, tekemättä yhtään mitään, lyönyt huippujohtajan 100-0.
Tuota samaista kiveä olisi tarvittu viime vuosina myös Arkadianmäellä, sillä poliitikkojen kalastelu julkisen sektorin äänistä, ja äärilaidasta toiseen venkoileva veropolitiikka ovat ilman epäilystäkään aiheuttaneet enemmän hallaa kuin hyvää. Kiven kokemusta ja karismaa olisi ehdottomasti tarvittu rauhoittamaan tilannetta jo Pääministeri Vanhasen kaudella, mutta aivan viimeistään Pääministeri Kataisen kaudella. Vaikka en tunne kiveä henkilökohtaisesti kovinkaan hyvin, en usko että kivi olisi sortunut elvyttämään Suomea juuri julkisen sektorin palkankorotusten ja investointien kautta vuosien 2008-2011 välillä.
Suomen tilanteeseen dramaattisesti vaikuttanut Nokian taantuminen oli valitettavan ilmeinen esimerkki tehokkaista globaaleista markkinoista. En usko että edes kivi olisi voinut toimillaan pysäyttää Nokian johdon housut kintussa yllättänyttä kuluttajien asennemuutosta.
Yritysten elinkaaret ovat aina vaan lyhyempiä ja lyhyempiä, ja esim. Fortune 500-listalta löytyy tänään vain kourallinen samoja yrityksiä kuin 50 vuotta sitten. Start-upien kohdalla viisi vuotta vanhaa yritystä pidetään jo jonkinasteisena dinosauruksena. Nokian menestysvuodet olivat tähän viitekehykseen peilatessa vieläkin ihmeellisemmät kuin olemme ajatelleet. Se dominoi yhtä maailman koviten kilpailtua markkinaa yli vuosikymmenen ajan.
Ongelma Suomessa ei missään nimessä ollut Nokian yllättävä heikkeneminen, vaan se täysin olematon valmistautuminen tilastolliseen tosiasiaan että tämä tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Julkiset menot – ja sitä kautta koko kansantalous – maalattiin rempseällä kädellä ikuisen dominanssin säveliä vihellellen.
Persuille naureskelu ja Kataisen mollaaminen ovat saavuttaneet kansan syvien rivien suosion, mutta syyt Suomen tilaan ovat paljon yksittäisiä poliitikkoja syvemmällä. Se on koko asenteessamme työntekoa kohtaan. Uutta Nokiaa tuskin enää koskaan tulee, mutta tarvitsemme kymmenen uutta menestystarinaa paikkaamaan sen jättämän aukon. Velaksi rahoitetun virkamiesarmeijan oivalluksilla kasvua ei tulla saavuttamaan, mutta poistamalla turhaa säätelyä ja helpottamalla pienten ja keskisuurten yritysten vero- ja säädöstaakkaa, se ei ole täyttä utopiaa.
Virkamiesasennetta vastaan on paras taistella tekemällä kaikki asiat juuri toisin kuin he määrittelevät. Enkä tarkoita että meidän kaikkien tulisi nyt ryhtyä anarkisteiksi, mutta on aika vaikea yrittää ohjata hävittäjää onnistuneesti, jos painona roikkuu ylimääräinen säädöstonni. Jotta voi edes haaveilla pärjäävänsä globaalissa kilpailussa tulee kestää paljon epämukavuutta.
Täytyy tehdä pitkää päivää, sunnuntaivuoroja, yövuoroja, elää ilman lomia, ylityökorvauksia ja ennen kaikkea vältellä kampaviinereitä. Joskus tämä kaikki tulee tehdä ilman palkkaa. Jos pitää huilata niin kannattaa tehdä jotain erittäin epäkorrektia, kuten juoda kalja tai pelata pleikkaria. Kyllä! Änärimatsi kesken työpäivän tuottaa helkkaristi enemmän hyvää kuin komission ohjausryhmän Torstaipalaveri.
Jos hypoteesi on se, että emme elä kommunismissa, on rationaalinen johtopäätös myös se, että olemme aina vastuussa itsestämme ja omasta työllistymisestämme. Apuja ylhäältä ei ole järkevää jäädä odottamaan, koska sitä odottaessa voi kasvaa yhtä harmaaksi kuin joulupukki.
Yritys voi reagoida yllättäviin olosuhdemuutoksiin riittävän nopeasti ainoastaan oikeanlaisen kulttuurin avulla. Siksi on niin tärkeää keskittyä luomaan voittava mielentila myös niinä pimeinä joulukuun aamuina kun maassa ei vielä ole lunta – ja siksi on välttämätöntä rakentaa yritykseen voittava kulttuuri, jota ei johda virkamies tai kivi, vaan empaattiset ihmiset. Ja se kulttuuri tulee hakata syvälle kiveen.