Mikä oikeasti motivoi meitä työelämässä?

Ajattelin jatkaa edellistä kirjoitustani ensimmäisestä viikosta Sulavalla aiheesta, johon sain kimmokkeen Facebookissa käydystä keskustelusta. Keskustelussa eräs kirjoittajista oli sitä mieltä, että yritykseen kuin yritykseen ”ammattilaisia saa rahalla”. Kirjoittaja ei ole täysin väärässä. Maslowin tarvehierarkiassa rahan ja palkan voi sijoittaa toiseen portaaseen, turvallisuuden tarpeen alle. Se tarkoittaa silloin sitä, että raha tai palkka eivät ole motivaation näkökulmasta kovinkaan korkealla ihmisen perustarpeiden joukossa. Mutta on toki siellä.

Rahan merkitystä ihmisen työmotivaatioon voidaan lähestyä myös Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteorian kautta. Teoriassa ihmisen nähdään motivoituvan kahdella eri tapaa: ulkoisesti tai sisäisesti. Ulkoisessa motivaatiossa tekeminen on suoritus, jonka tekeminen pohjautuu keppiin ja porkkanaan. Toisin sanoen, jos suoritat, saat palkkion ja jos et suorita, et saa mitään. Motivaation lähteen ollessa sisäsyntyinen, ihminen kokee tekevänsä sitä, mistä hän pitää ja hän tekee miellyttäväksi kokemansa asian riippumatta siitä, saako hän siitä palkkion vai ei.

Toki kukaan meistä ei tee työtä vain siksi, että se on mukavaa – kyllä jokainen haluaa tehdystä työstä korvauksen. Mutta kyse onkin nyt siitä, että miten ulkoinen ja sisäinen motivaatio vaikuttavat työelämässä. Sisäisesti motivoitunut ihminen, kenelle työ ei ole vain suorittamista, on tuottavampi itselleen ja työyhteisölleen ja hänen tuottavuutensa pohja on vakaampi. Vakaampi siksi, että sisäisen motivaation psykologisina ravinteina ovat yhteenkuuluvuuden tunne, kompetenssi ja autonomia verrattuna ulkoisen motivaation lähteeseen rahaan.

Kirjoitin muutama päivä sitten ensimmäisen työviikon fiiliksistä ja ne ovat mahtavat siksi, että jo alusta asti Sulavalla on voinut kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lisäksi tiedän jo nyt, miten voin kasvattaa omaa kompetenssiani Sulavalla ja minulla on täysi vapaus itse päättää miten työni teen.

Ja mitä palkkaan tulee, niin se on asia, joka on hoidettu siten, että se täyttää perustarpeeni, luoden sen turvallisuuden tunteen, jonka Maslow mainitsee tarvehierarkiassaan. Valehtelematta, voisihan palkkani olla 10 kertaa korkeampikin, ei minulla mitään sitä vastaan ole. Mutta kuinka pitkälle korkea palkka kantaisi ja pitäisi minut täällä töissä verrattuna siihen, kauanko hyvä ja kannustava työilmapiiri pitää minut täällä?